40-60 -lukujen talojen ongelmia ovat lähinnä #yläpohjan (vesikatto) #kondenssivesiongelmat ja alapohjan, lähinnä kellarikerrosten kosteusongelmat ja #kreosoottia sisältäneiden kosteuseristeiden käyttö sokkeleissa ja ala-, sekä välipohjissa.
Taloihin, joihin on asennettu joko alunperin tai jälkiasennuksena peltikate, eikä aluskatetta kuten päre, pahvi tai kovalevy, ongelmia tulee vuosittain, sillä useiden viikkojen ajan ulkolämpötila aiheuttaa ilman kosteuden tiivistymisen peltikatteen alapintaan. Toki samaa tapahtuu tiilikatteessakin, mutta ei niin voimakkaasti. Kun #aluskatetta ei ole, valuu kondenssivesi eristeisiin. Tällaisissa tapauksissa vesikattoremontissa myös eristeiden vaihto on mielestäni tarpeellinen, jopa pakollinen. Muitakin ongelmia yläpohjassa esiintyy mm. vähäisen eristyksen ja siitä seuranneen lämpövuodon aiheuttamia. Taloissa, joissa ullakkohuoneissa on harjan muotoiset sisätilat, eristeitä ei pääse tarkastamaan ilman vesikaton aukaisua tai sisäkattoonkin aukaisua. Se on iso ongelma.
#Kosteat kellarin perustukset eivät välttämättä ole suuri ongelma, kunhan tuuletus pelaa eikä betonipintoja peitetä. Iso osa kellaritaloista on pilattu tee-se-itse- asentajien vähäisen kosteuskäyttäytymisen tiedon pohjalta. Pinnat tiivistetään ymmärtämättä seurauksia.
Kellareiden sisäpuoliset remontit ja salaojitustyöt vaativat perusteellisen talokohtaisen suunnitelman onnistuakseen. Näiden talojen lämpö- tai routaeristämiseen tai #vesieristämiseen ei tulisi käyttää tiiviitä polyuretaanikerroksia, sillä maaperää ei pysty vaihtamaan ja muotoilemaan niin, että vesihöyryn nousu voidaan estää. Varsinkaan savi-hiesupohjissa. Rakenteesta tulisi saada vesihöyryä läpäisevä, mutta kapillaarista siirtymistä ehkäisevä.
Vanha antura tai sokkeli makaa yleensä joko saven tai hiesun päällä, joten sille ei voi tehdä mitään. Siksi sokkeliin väistämättä nouseva kosteus tulisi saada haihtumaan niin sisään- kuin ulospäin.
